Oli vuosi 2010 tammikuu ja edessäni oli ensimmäinen Iisee -koulutus. Vaimon tsemppauksella menin koulutukseen, vaikka mieli pani kovasti vastaan. Tuli ensimmäinen ohjaus ja se oli todella huono kaikinpuolin. Alasta kokemattomana aloitin käytännössä nollasta. Tänä 2014 lokakuussa, kun ajattelen kehitystä tuosta ensi hetkestä, niin, on kehittymistä ja paljon. Kun on urheilijan sielu, niin syttyy helposti johonkin juttuun ja tästä ohjaamisesta on tullut intohimoinen suhde. Motivaatio ja alun innokkuus on edelleen voimakkaasti mukana. Mikä innostaa? Nämä: Esiintyminen, asiakkaat ja musiikki.
Esiintymisessä on fiiliksen luonti, tsemppaus ja persoonan esiintuominen. Koskaan ei voi olla valmis. Sisäpyöräilyn ohjaaminen on näennäisesti helppoa, mutta yksinkertaisuudessa piilee vaikeus. Miten tehdä yksinkertaisesta asiasta mielenkiintoista ja niin, että asiakas saadaan tulemaan uudelleen ja innostumaan. Persoona, kyky ilmaista, äänen käyttö, eleet on jokaisella omanlaisensa. Ohjaustuntien videointi on auttanut näiden ominaisuuksien kehittämisessä. Videoon uskoo kun näkee ja kuulee miten ohjaan. Itsensä katsomiseen myös tottuu, vaikka se alussa tuntuisikin epämielyttävältä. Videon merkityksen kun ymmärtää, niin siitä saa lisäpotkua.
Asiakas on tärkein tekijä, jolle sinä annat sen osaamisesi ja olet tullut asiakasta varten. Katsot ilmeitä, teet tulkintoja ja ajattelet missä mennään. Voit esittää lyhyitä kysymyksiä yms, vaikka ohjaajan rooli on monologia. Katsekontakti, elekieli, tsemppaaminen ja persoonallinen heittäytyminen herättää asiakkaan huomion ja saa kiinnostumaan. Pelkkä, hyvä tekninen osaaminen ei yksinään riitä hyvän tunnin aikaansaantiin, vaan tunnissa pitää olla sitä ”jotain”. Ohjaajan kuplan murtaminen ja asiakkaan iholle pääsy on avain erinomaisiin tunteihin. Tunteiden herääminen, katsekontakti, hymy ja elekieli auttaa ”kipsin” murtamisessa. Kova ja intensiivinen työ palkitsee.
Musiikki ja sen rytmi on eteenpäin vievä voima. Poljet ja keskityt musiikkiin, ohjaajaan, niin huomaat, että aika kuluu niin, että paikka ja aika unohtuu. Lähdet musiikin voimalla mielikuvitusmatkallesi.
httpv://www.youtube.com/watch?v=_xI6A-x1Jq8
Tämä Iisee Aero tunti oli kuvattu ”kuudella” videokameralla. Äänistä vastasi Olympus LS-14 PCM-Linear Recorder.
Alla muutama kuva Pyöräilijästä. Kuvat on ottanut Juhani Keski-Rahkonen Fressin Kampin salilla. Tuohon kolmanteen kuvaan on saatu liike-epäterävyyttä salaman ja ajamisen avulla. Ajoin ympyrää ryhmäliikuntasalissa useamman kerran. Dramaattisia kuvia jyrkän valon ansiosta.
Oli maanatai 11.8 aamu 7.30 ja ajoin työmatkaa 15 km ja sitten tapahtui Pitäjänmäellä. Reitin ainoalla hiekkaosuudella, ajoin hitaamman takana ja meinasin lähteä ohittamaan, kun vastaan tuli polkijoita ja painoin vähän liian voimakkaasti pyörän ainoaa jarrua, etujarrua. Kaaduin vasemmalle kyljelle ja ihoa aukesi kolmesta kohdasta. Säärestä, kyynärvarresta ja kämmenestä. Harmitti, mutta onneksi uudehko ajoasu ei revennyt. Pyörästä repesi tankonauhaa. Työpaikan sosiaalitiloissa meni jonkin aikaa, kun sain pestyä haavat. Muutaman päivän jouduin pitämään laastareita jotka hieman haittasi liikunnanohjaamista. Nyt kaksi viikkoa turmasta on jo rupivaihe menossa ja iho jo korjaa itsensä. Tänään ajoin myös alla olevan Röylän lenkin 55 km.
Ajoin elokuun ensimmäisen viikon ajan maanantaista torstaihin työmatkaa (16 km suunta). Mahtavat kelit. Tiistaina tein päätöksen välitysten suhteen ja kävin Velobiassa vaihtamassa pienemmän takarattaan. Eli välitys on nyt edessä 46/14. Aiemmin takaratas on ollut 18, 16 ja nyt 14, joka tuntuukin melko raskaalta. Keskinopeus nousee hitaasti mutta varmasti, vaikka samalla poljinnopeus on pienentynyt. ”Runttaamalla” poljenta ei ole hyvä juttu. Eli liian hitaasti ja kankeasti polkemiseen väsyy nopeasti. (60 -70 rpm). Ihanteellinen poljinnopeus on 90 – 95 rpm. Pyrin pitämään mahdollisimman korkeaa kadenssia/rpm/poljinnopeutta. Edellämainittu ajatus johtuu siitä, että aikanaan kun ajoin kilpaa, niin varsinkin tempoajossa/aika-ajossa kadenssi oli eritäin tärkeä juttu. Junnupyöräilijöitä opetetaan ensin pyörittämään nopeasti kevyillä välityksillä ja vasta sitten kun tämä tekniikka on omaksuttu, voi alkaa käyttämään isompia välityksiä. Hyvästä pyörittämisestä, rennosta ajoasennosta, kohdallaan olevista pyörän säädöistä, pyörä saa nopeutta, unohtamatta polkian kuntoa.
Yhdensuuntaisesta työmatkasta ajoaika on parantunut minutilla ja keskinopeus on samalla noussut yhden kilometrin ja on nyt 28.3 km/h. Edelleen tuntuu siltä, että kun veto on jatkuvasti päällä ja jalat ovat myös alamäessä mukana hidastaen nopeutta, niin nopeus ei paljoa parane. Välitys on nyt sen verran kova, että vain vaihtamalla etumutka/ohjainkannatin lyhyemmäksi, voi vielä hienosäätää pyörää mahdollisen nopeuden lisäykseen.
Toinen elokuun lenkki (49 km) ja helteinen iltapäivä. Ajoin Kauniaisten kautta ja olihan siellä se Kaunialan jyrkkä mäki. Kaltevuutta oli 100 metrin matkalla runsaasti, mutta ylös poljin. Rasvasin hieman ketjuja ja kas pyörä tuntui taas kulkevan mukavammin. Tosin lenkin alkumatkassa oli reilusti myötätuulta. Pyöräily on kivaa ja mietin jälleen, että pitäisiköhän välitystä hieman suurentaa ja samalla saisi nopeutta lisää, mutta riittäisikö reisissä voima?
Hei
Kaksi viikkoa lomaa takana ja ei lainkaan pyöräilyä. Tänään ensimmäinen lenkki ja hieman nihkeältä tuntui. Garminin mittarikin kävi Espaniassa ja laite ei heti Kalliosta lähtiessä löytänyt satelliittejä. Mittarikin oli siis ollut lomalla. Kaksi viikkoa kevyttä kävelyä, istumista ja autolla ajoa, ei ylläpidä pyöräilykuntoa, joten ei ihme että hieman oli kankea olo. Myös eilisen päivän ohjauskeikka tuntui hieman haparoivalta. Suomessakin on jo kesä, kuten kuuluukin olla näin heinäkuussa, joten ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille.
Ensimmäinen heinäkuun lenkki. Säädin lenkillä hieman pyörän satulaa. Bodom-järvi tuli kierettyä nyt itäpuolelta länsipuolelle. Blogi hiljenee kahdeksi viikoksi. Kahden viikon loma liikunnasta ja töistä. Yes. Ns. ”freelancer” työntekijänä lomia on vuodessa hyvin vähän. Työkeikkojen ja vapaa-ajan ero hämärtyy ja näin en odota neljän viikon lomaa. Kesäloma on reilut kaksi viikkoa ja enempää ei kannata pitää.
Pyöräily on säännöllistä, joten lenkkejä syntyy ja tässä kartassa tämänpäiväinen. Keskilämpö oli n. 16 astetta eli olisi saannut olla enempi. Liikunnan tulee olla säännöllistä, jotta liikkumisesta olisi terveydellisiä vaikutuksia. Pidän pyöräilystä paljon ja onhan polkeminen kuin ”päivittäinen ruokailu hetki”. Yksilölajin edustajana olen huono toimimaan ja tekemään ryhmässä, joten en pidä joukkuelajeista= (jalkapallo, koripallo, pesäpallo yms). Koululiikunnasta on ikäviä muistoja ja liikuntatunnit olivat pakkopullaa ja kiusattunakin olin ja liikuntaryhmiin minut valittiin aina viimeisenä. No se oli sitä aikaa, mutta edelleen siitä jäänteenä on et ryhmätyöskentely ei ole minun juttu. Pyöräilystä sitten sainkin menestystä, vaikka koululiikunnassa tuo urheilijan ura oli hyödytöntä.
Tänään hieman pitempi ja mäkisempi lenkki 69.41 km. Aikaa meni reilut kaksi ja puolituntia. Bodom -järven olen aiemmin jo kiertänyt, mutta tässä lenkissä oli lisäksi Velskolantie. Kaikki pyöräilijät Espoossa tietävät mistä tiestä on kyse. Velskola tarjoaa muutaman erittäin terävän mäen, joissa kaltevuutta olikin niin paljon, että meinasi fixin yksi välitys käydä liian raskaaksi. Poljin mäet ylös mut ei ollut helppoa.
Velskolan tien jälkeen allaolevasta lenkin sykekäyrästä voi vetää mielenkiintoisen johtopäätöksen. Aivan selvästi aloitin liian kovaa lenkin pituuteen nähden ja sykekäyrä alkoikin laskea loivasti loppua kohden. Aina voi selittää, että oliko tähän syynä viileä pohjoistuuli alussa, joka alkoi kangistaa jalkoja vai yksinkertaisesti liian kova alku, joka kostautui loppua kohden. Lopussa olinkin täysin uupunut.
Jos pyöräilet Espoossa, niin aja tuo Velskolan tien pätkä Vihdin tielle Bodomjärveltä päin. Tie ei ole kuin n. 5 km. Yksi huomio! Noin 2 km ennen Vihdintietä tulee Velskola 2km viitta vasemmalle. Älä käänny vasemmalle vaan oikealle ja näin pääset Vihdin tielle.
Ajoin reippaan iltalenkin (19.40 alkoi) ja sykemittaus todistaa että ajoin lenkin reilusti vauhtikestävyyden sykealueella. Keskiarvoissa toki esiintyy vaihtelua, riippuen hyvin monista tekijöistä. Lenkin keskinopeus oli reilut 27 km/h. Hankala saada nopeutta nostettua? Mutkikas hiekkatie hidastaa ja lenkillä oli paikoin myös kosteaa tiepintaa, joka kapealle renkaalle aiheutti lipsumista. Välitystä voisi toki vaihtaa vielä hieman raskaammaksi, mutta jyrkissä mäissä jo nykyinen välitys antaa reisille kovasti haastetta. Keskimääräinen poljinnopeus on vajaa 80 rpm, mutta tähän vaikuttaa kaikki hidastukset, joihin ei voi kovin paljon vaikuttaa. Olen tyytyväinen tuohon keskimääräiseen sykearvoon, joka todistaa että harjoitusmielessä lenkki on ollut tehokas. Tulos vastaa raskasta sisäpyöräilytuntia. Sykemittari on hyvä puolueeton kaveri, joka kertoo onko rasitustaso ollut riittävä.
Näytetunti on liikunnanohjaajaksi pyrkivän työnäyte. Vaikka olisi ohjannut pitempäänkin, niin voi joutua antamaan näytetunnin. Yliopistoliikunnalle en ole aiemmin ohjannut ja käytäntö oli et sisäänpääsy tapahtuu näytetunnin kautta. Tunnilla on mukana liikuntakeskuksen ryhmäliikuntavastavaa. Kyseisessä tilaisuudessa sain yhden vakitunnin syyskuusta lähtien. Perustunti on kyseessä ja sehän on ohjaajalle haastava, koska tunnin täytyy olla kevyt. Alkuunsa kerrataan pyöräilyn liittyvää tekniikkaa ja ajoasentoa. Kuvassa Unisportin sali Meilahdesta.
Jälleen yksi sisäpyöräilytunnin videointi valmis. Ylläolevan kuvan Fressi Clubhousen tilassa videoin ohjaamani sisäpyöräilytunnin 12.6.2014. Tunti oli Fressin vuoristospin 45 minuttia. Syy miksi ohjaustunteja videoidaan on se, että Iisee (sisäpyöräilyohjaajia kouluttava yritys) vaatii osana koulutusta ohjattavien tuntien videointia. Tämä on hyvä juttu, vaikka itse videoinnin toteuttaminen on työläs prosessi ja vaatii taitoa, aikaa ja tekniikan tuntemusta. Videoinnista näkee armotta omat puutteensa ja kehittymisensä.
Videointi tarvitsee videokameran ja jalusta on tässä hyvä kameran alustaksi. Huomioitava seikka on se, et digijärjestelmällä ei voi kuvata yhtäjaksoisesti yli 30 minutin otosta. Aidolla videokameralla tämä taas onnistuu. Kameran sijainnissa on katsottava koepätkästä, ettei ohjaajan pää leikkaudu pois eli kaikki mahtuu hyvin ruutuun. Mielestäni edestä tai etuviistosta on hyvä kuvakulma. Äänten tallennus on myös konstikas juttu. Videokameroiden oma mikrofoni on yleensä melko huono ja tallenteeseen tulee myös tilasta johtuvaa kaikua, joka pilaa äänten selkeyden. Tähän kaikkeen on tämä keino. Kts alla oleva kuva.
Tämä erillinen äänitallennin tallentaa äänet erittäin hyvällä laadulla, kun kytkee kuvassa näkyvat johdot liikuntakeskuksen mikserin output ulostuloliittimiin. Linjatasoisesti äänet suoraan mikseristä tallentimeen ja näin saadaan eliminoitua huonosta akustiikasta johtuvat ongelmat. Erillinen äänitallennin tuo lisähaasteen, eli pitää sitten osata käyttää videoeditointiohjelmaa. Videoeditointiohjelmalla saa erillisen tallentimen äänen synkattua videon kanssa. Kannattaa normaalisti tallentaa äänet myös suoraan videokameralla, koska ne auttavat synkkausta. Synkkauksen teen kameran omaa ja erillistallentimen ääniraitaa vertaamalla ja säätämällä raitaa vasemmalle tai oikealle. Säätö on pieni ja vaatii tarkuutta osuakseen kohdalleen. Jokainen kamerasta johtuva tiedostosauma aiheuttaa säätämistarpeen.
Yhteenvetona videointi on hieno juttu ja ohjaamisen seuranta tarkkaa ja palkitsevaa. Tosin itsekritiikkiä ei kannata viedä liian pitkälle. Videon työstö vaatii tehokkaan tietokoneen ja siihen sopivan videoeditointiohjelman. Aikaa kaikkeen tähän menee tosi paljon. Käytän editointiin Neron Video 2014 ohjelmaa. Tämä ohjelma on yksinkertainen, mutta tarjoaa paljon mahdollisuuksia.
httpvh://www.youtube.com/watch?v=MEZ9iLvkKnM
Yksi syy liikkuu blogini kirjoitukseen on tässä. Kiinteävälitteinen ”fixi” pyörä. Pyörän ostin 21.5.2014, kun muutaman viikon odottelun jälkeen sain pyörän kasattuna Velobia -pyöräliikkeestä. Pyörä on 57 cm Colossi pursuit ja vain 8.8 kg painoinen. Paino tuntuu erityisesti ylämäkeen kiihdyttäessä erityisen hyvältä ja näin Colossi muistuttaa ajotuntumaltaan aika-ajopyörää. Kiinteävälitteisyys tuo hieman haastetta, koska polkimet liikkuu koko ajan kun pyörä liikkuu. Jaloilla voi hidastaa alamäessä, mut toki yksi etujarru on varalta. Ajotuntuma on erittäin hyvä ja herkkä. Keskinopeudet eivät ole vielä kilpapyörän tasoa, mutta takanavassa on myös toinen ratas, joten kääntämällä takarengas välitys hieman kovenee ja vauhti paranee, jos reisissä riittää puhtia.
Tiivistettynä tämä pyörä on mahtava ajaa. Tuntee et tämä on tehty ajamiseen. Jobollahan ei tee mitään, mutta tällä ajaa kyllä mielellään lenkkiä ja työmatkaa yms. Sopiva poljinkieros on n. 90 rpm ja kun tämä toteutuu, niin välitys on sopiva. Fixillä voi tehdä jarrutuksen myös ns. ”skidaamalla” eli lukkojarrutus. Alamäkeen ajessa jalat myös jarruttavat koko ajan hieman hidastaen kiihtyvyyttä, joka vapaasti pyörivässä normaali pyörässä kasvaa koko ajan. Tämä kiinteävälitteisyys oli 1900-luvun alkupuolen pyörissä normaalia ja tällä ajettiin myös Ranskan ympäriajoa, jolloin kaksi välitystä oli käytössä kunhan käänti takapyörän ympäri.
