Työmatkapyöräilyä ja välityksen muutos.
Ajoin elokuun ensimmäisen viikon ajan maanantaista torstaihin työmatkaa (16 km suunta). Mahtavat kelit. Tiistaina tein päätöksen välitysten suhteen ja kävin Velobiassa vaihtamassa pienemmän takarattaan. Eli välitys on nyt edessä 46/14. Aiemmin takaratas on ollut 18, 16 ja nyt 14, joka tuntuukin melko raskaalta. Keskinopeus nousee hitaasti mutta varmasti, vaikka samalla poljinnopeus on pienentynyt. ”Runttaamalla” poljenta ei ole hyvä juttu. Eli liian hitaasti ja kankeasti polkemiseen väsyy nopeasti. (60 -70 rpm). Ihanteellinen poljinnopeus on 90 – 95 rpm. Pyrin pitämään mahdollisimman korkeaa kadenssia/rpm/poljinnopeutta. Edellämainittu ajatus johtuu siitä, että aikanaan kun ajoin kilpaa, niin varsinkin tempoajossa/aika-ajossa kadenssi oli eritäin tärkeä juttu. Junnupyöräilijöitä opetetaan ensin pyörittämään nopeasti kevyillä välityksillä ja vasta sitten kun tämä tekniikka on omaksuttu, voi alkaa käyttämään isompia välityksiä. Hyvästä pyörittämisestä, rennosta ajoasennosta, kohdallaan olevista pyörän säädöistä, pyörä saa nopeutta, unohtamatta polkian kuntoa.
Yhdensuuntaisesta työmatkasta ajoaika on parantunut minutilla ja keskinopeus on samalla noussut yhden kilometrin ja on nyt 28.3 km/h. Edelleen tuntuu siltä, että kun veto on jatkuvasti päällä ja jalat ovat myös alamäessä mukana hidastaen nopeutta, niin nopeus ei paljoa parane. Välitys on nyt sen verran kova, että vain vaihtamalla etumutka/ohjainkannatin lyhyemmäksi, voi vielä hienosäätää pyörää mahdollisen nopeuden lisäykseen.
